Amiksesta ammattiin – Torpan uusi elämä

Suomessa on huutava pula tekijöistä, eri alojen ammatillisista osaajista. Ammatillisen koulutuksen vetovoima on valitettavasti heikentynyt koulutusuudistusten myötä. On sääli, että ammatilliseen koulutukseen joudutaan, kun lukioihin päästään. Jos koulutusuudistuksissa opettajien ääni tulisi paremmin huomioiduksi, pahimmilta karikoilta vältyttäisiin. Haluan nostaa esiin sitä arvokasta työtä, jota opettajat amiksessa tekevät. Haluan kertoa kasvutarinoista, jotka kuvaavat ammatillisen koulutuksen tuomia mahdollisuuksia – ovista, jotka eivät olisi avautuneet ilman koulutusta. Ennen kaikkea haluan tuoda esiin opiskelijoiden osaamista, asennetta oppia uutta ja uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Elämä kyllä kantaa, kun vain luottaa itseensä ja omiin valintoihinsa.

Opettajana minua erityisesti viehättää se, että pienen torppamme edellinen omistaja oli myös ammatiltaan opettaja. Toini toimi työuransa erityisopettajana Helsingissä. Torppaansa hän kulki Helsingistä bussilla ja loppumatka taittui polkupyörällä. Toini rakennutti torpan vuonna 1969 (syntymävuotenani). Hirsirakennus on säilynyt varsin hyvässä kunnossa, vaikkakin se on viimeiset viisitoista vuotta ollut varsin vähällä käytöllä. Minulle nikkarointikohteena torppa on ollut sopivan pieni, sopivan vaativa, sopivan monipuolinen – no kaikkinensa vallan sopiva. Mitä enemmän olen kuullut torpan tarinoita, sitä merkityksellisemmäksi koen torpan tarinan jatkuvuudesta huolehtimisen.

Ihana naapuripariskunta on asuttanut omaa tilaansa vuosikymmeniä. Tarinat alueesta ja naapuruston historiasta ovat kiinnostavia. Sain selityksen sillekin, miksi lumen alta paljastui kantoarmeija. Trombi pyyhkäisi vuosia sitten Toinin torpan yli. Huussi, vaja ja kuusimetsä tuhoituivat, mutta torppa pysyi pystyssä. Olikin selvää, että ensimmäisenä kesänä piti saada huussi ja vaja pystyyn. Sopivat rakennukset löytyivät Omnian talonrakentajien opiskelijaverstaasta. Sovimme opettaja Mika Karjalaisen kanssa, että elementit pystytetään opiskelijoiden työnä ja minulle jää kesälomatekemiseksi kattohuovan asentaminen, maalaaminen ja ”tuunaaminen”. Tuunaaminen onkin minulle se mieluisin homma😊. Mikä parasta, riski mokata jää varsin pieneksi.